Add parallel Print Page Options

18 Kun hän oli lakannut puhumasta Saulin kanssa, kiintyi Joonatan kaikesta sielustaan Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa.

Ja Saul otti hänet sinä päivänä luoksensa eikä sallinut hänen enää palata isänsä kotiin.

Ja Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa.

Ja Joonatan riisui viitan, joka hänellä oli yllänsä, ja antoi sen Daavidille, ja samoin takkinsa, vieläpä miekkansa, jousensa ja vyönsä.

Daavid lähti, minne vain Saul hänet lähetti, ja hän menestyi. Niin Saul asetti hänet sotamiesten päälliköksi, ja se oli mieleen kaikelle kansalle ja myös Saulin palvelijoille.

Ja kun he olivat tulossa, silloin kun Daavid palasi takaisin surmattuansa filistealaisen, menivät naiset kaikista Israelin kaupungeista laulaen ja karkeloiden kuningas Saulia vastaan, riemuiten, vaskirumpuja ja kymbaaleja lyöden.

Ja karkeloivat naiset virittivät laulun ja sanoivat: "Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenen tuhatta".

Silloin Saul vihastui kovin, sillä hän pani sen puheen pahakseen, ja hän sanoi: "Daavidille he antavat kymmenen tuhatta, ja minulle he antavat tuhat; nyt puuttuu häneltä enää vain kuninkuus".

Ja Saul katsoi karsain silmin Daavidia siitä päivästä alkaen.

10 Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki valtasi Saulin, niin että hän raivosi kotonansa; mutta Daavid soitteli, niinkuin muulloinkin joka päivä, ja Saulilla oli kädessänsä keihäs.

11 Niin Saul heitti keihään ja ajatteli: "Minä keihästän Daavidin seinään". Mutta Daavid väisti häntä kaksi kertaa.

12 Ja Saul pelkäsi Daavidia, koska Herra oli hänen kanssansa, mutta oli poistunut Saulista.

13 Sentähden Saul toimitti hänet pois luotansa ja teki hänet tuhannenpäämieheksi; ja hän lähti ja tuli väen edellä.

14 Ja Daavid menestyi kaikilla teillään, ja Herra oli hänen kanssansa.

15 Kun Saul näki, että hänellä oli niin suuri menestys, rupesi hän häntä kammomaan.

16 Mutta koko Israel ja Juuda rakasti Daavidia, koska hän lähti ja tuli heidän edellänsä.

17 Ja Saul sanoi Daavidille: "Katso, vanhimman tyttäreni, Meerabin, minä annan sinulle vaimoksi; ole vain urhoollinen ja käy Herran sotia". Sillä Saul ajatteli: "Minun käteni älköön sattuko häneen, vaan sattukoon häneen filistealaisten käsi".

18 Mutta Daavid vastasi Saulille: "Mikä minä olen, mikä on minun elämäni ja mikä on isäni suku Israelissa, että minä tulisin kuninkaan vävyksi?"

19 Kun aika tuli, että Saulin tytär Meerab oli annettava Daavidille, annettiinkin hänet vaimoksi meholalaiselle Adrielille.

20 Mutta Saulin tytär Miikal rakasti Daavidia. Ja kun se ilmoitettiin Saulille, oli se hänelle mieleen.

21 Sillä Saul ajatteli: "Minä annan hänet Daavidille, että hän tulisi hänelle ansaksi ja filistealaisten käsi sattuisi häneen". Niin Saul sanoi Daavidille: "Nyt voit toisen kerran tulla minun vävykseni".

22 Ja Saul käski palvelijoitansa: "Puhukaa salaa Daavidille näin: 'Katso, kuningas on mieltynyt sinuun, ja kaikki hänen palvelijansa rakastavat sinua; sinun on nyt tultava kuninkaan vävyksi'".

23 Niin Saulin palvelijat puhuivat nämä sanat Daavidille. Mutta Daavid sanoi: "Onko teidän mielestänne niin pieni asia tulla kuninkaan vävyksi? Minähän olen köyhä ja halpa mies."

24 Saulin palvelijat ilmoittivat hänelle tämän, sanoen: "Näin on Daavid puhunut".

25 Niin Saul sanoi: "Sanokaa Daavidille näin: 'Kuningas ei halua muuta morsiamenhintaa kuin sata filistealaisten esinahkaa, että kuninkaan vihollisille kostettaisiin'". Sillä Saul ajatteli kaataa Daavidin filistealaisten käden kautta.

26 Kun hänen palvelijansa ilmoittivat tämän Daavidille, miellytti Daavidia tulla näin kuninkaan vävyksi; ja ennenkuin määräaika oli kulunut umpeen,

27 nousi Daavid ja lähti miehineen ja kaatoi filistealaisia kaksisataa miestä. Ja Daavid toi heidän esinahkansa, täyden määrän, kuninkaalle, tullaksensa kuninkaan vävyksi. Silloin Saul antoi tyttärensä Miikalin hänelle vaimoksi.

28 Ja Saul näki ja ymmärsi, että Herra oli Daavidin kanssa, ja Saulin tytär Miikal rakasti häntä.

29 Niin Saul pelkäsi vielä enemmän Daavidia, ja Saulista tuli koko elinajakseen Daavidin vihamies.

30 Mutta filistealaisten ruhtinaat lähtivät sotaan; ja niin usein kuin he lähtivät sotaan, oli Daavidilla suurempi menestys kuin kaikilla muilla Saulin palvelijoilla, niin että hänen nimensä tuli sangen kuuluisaksi.

Saul’s Growing Fear of David

18 After David had finished talking with Saul, Jonathan(A) became one in spirit with David, and he loved(B) him as himself.(C) From that day Saul kept David with him and did not let him return home to his family. And Jonathan made a covenant(D) with David because he loved him as himself. Jonathan took off the robe(E) he was wearing and gave it to David, along with his tunic, and even his sword, his bow and his belt.(F)

Whatever mission Saul sent him on, David was so successful(G) that Saul gave him a high rank in the army.(H) This pleased all the troops, and Saul’s officers as well.

When the men were returning home after David had killed the Philistine, the women came out from all the towns of Israel to meet King Saul with singing and dancing,(I) with joyful songs and with timbrels(J) and lyres. As they danced, they sang:(K)

“Saul has slain his thousands,
    and David his tens(L) of thousands.”

Saul was very angry; this refrain displeased him greatly. “They have credited David with tens of thousands,” he thought, “but me with only thousands. What more can he get but the kingdom?(M) And from that time on Saul kept a close(N) eye on David.

10 The next day an evil[a] spirit(O) from God came forcefully on Saul. He was prophesying in his house, while David was playing the lyre,(P) as he usually(Q) did. Saul had a spear(R) in his hand 11 and he hurled it, saying to himself,(S) “I’ll pin David to the wall.” But David eluded(T) him twice.(U)

12 Saul was afraid(V) of David, because the Lord(W) was with(X) David but had departed from(Y) Saul. 13 So he sent David away from him and gave him command over a thousand men, and David led(Z) the troops in their campaigns.(AA) 14 In everything he did he had great success,(AB) because the Lord was with(AC) him. 15 When Saul saw how successful he was, he was afraid of him. 16 But all Israel and Judah loved David, because he led them in their campaigns.(AD)

17 Saul said to David, “Here is my older daughter(AE) Merab. I will give her to you in marriage;(AF) only serve me bravely and fight the battles(AG) of the Lord.” For Saul said to himself,(AH) “I will not raise a hand against him. Let the Philistines do that!”

18 But David said to Saul, “Who am I,(AI) and what is my family or my clan in Israel, that I should become the king’s son-in-law?(AJ) 19 So[b] when the time came for Merab,(AK) Saul’s daughter, to be given to David, she was given in marriage to Adriel of Meholah.(AL)

20 Now Saul’s daughter Michal(AM) was in love with David, and when they told Saul about it, he was pleased.(AN) 21 “I will give her to him,” he thought, “so that she may be a snare(AO) to him and so that the hand of the Philistines may be against him.” So Saul said to David, “Now you have a second opportunity to become my son-in-law.”

22 Then Saul ordered his attendants: “Speak to David privately and say, ‘Look, the king likes you, and his attendants all love you; now become his son-in-law.’”

23 They repeated these words to David. But David said, “Do you think it is a small matter to become the king’s son-in-law?(AP) I’m only a poor man and little known.”

24 When Saul’s servants told him what David had said, 25 Saul replied, “Say to David, ‘The king wants no other price(AQ) for the bride than a hundred Philistine foreskins, to take revenge(AR) on his enemies.’” Saul’s plan(AS) was to have David fall by the hands of the Philistines.

26 When the attendants told David these things, he was pleased to become the king’s son-in-law. So before the allotted time elapsed, 27 David took his men with him and went out and killed two hundred Philistines and brought back their foreskins. They counted out the full number to the king so that David might become the king’s son-in-law. Then Saul gave him his daughter Michal(AT) in marriage.

28 When Saul realized that the Lord was with David and that his daughter Michal(AU) loved David, 29 Saul became still more afraid(AV) of him, and he remained his enemy the rest of his days.

30 The Philistine commanders continued to go out to battle, and as often as they did, David met with more success(AW) than the rest of Saul’s officers, and his name became well known.

Footnotes

  1. 1 Samuel 18:10 Or a harmful
  2. 1 Samuel 18:19 Or However,