Font Size
2 Samuelin 24
Raamattu 1933/38
2 Samuelin 24
Raamattu 1933/38
24 Mutta Herran viha syttyi taas Israelia kohtaan, niin että hän yllytti Daavidin heitä vastaan, sanoen: "Mene ja laske Israel ja Juuda".
2 Niin kuningas sanoi Jooabille, sotajoukon päällikölle, joka oli hänen luonaan: "Kiertele kaikki Israelin sukukunnat Daanista Beersebaan asti, ja pitäkää kansan katselmus, että minä saisin tietää kansan lukumäärän".
3 Jooab vastasi kuninkaalle: "Herra, sinun Jumalasi, lisätköön kansan, olkoon se kuinka suuri tahansa, satakertaiseksi, ja saakoon herrani, kuningas, nähdä sen omin silmin. Mutta miksi herrani, kuningas, haluaa sellaista?"
4 Kuitenkin kuninkaan sana velvoitti Jooabia ja sotapäällikköjä; niin Jooab ja sotapäälliköt lähtivät kuninkaan luota pitämään Israelin kansan katselmusta.
5 Ja he menivät Jordanin yli ja leiriytyivät Aroeriin, oikealle puolelle jokilaakson keskikohdalla olevaa kaupunkia, Gaadiin ja Jaeseriin päin.
6 Sitten he tulivat Gileadiin ja Tahtim-Hodsin maahan; sitten he tulivat Daan-Jaaniin ja sieltä ympäri Siidoniin.
7 Sitten he tulivat Tyyron linnoitukseen ja kaikkiin hivviläisten ja kanaanilaisten kaupunkeihin ja menivät sieltä Juudan Etelämaahan Beersebaan asti.
8 Ja kun he olivat kierrelleet koko maan, tulivat he yhdeksän kuukauden ja kahdenkymmenen päivän kuluttua takaisin Jerusalemiin.
9 Ja Jooab ilmoitti kuninkaalle kansan lasketun lukumäärän: Israelissa oli kahdeksansataa tuhatta sotakuntoista miekkamiestä, ja Juudassa oli viisisataa tuhatta miestä.
10 Mutta Daavidin omatunto soimasi häntä, sittenkuin hän oli laskenut kansan, ja Daavid sanoi Herralle: "Minä olen tehnyt suuren synnin tehdessäni tämän; mutta anna nyt, Herra, anteeksi palvelijasi rikos, sillä minä olen menetellyt ylen tyhmästi".
11 Ja kun Daavid aamulla nousi, oli profeetta Gaadille, Daavidin näkijälle, tullut tämä Herran sana:
12 "Mene ja puhu Daavidille: Näin sanoo Herra: Kolme ehtoa minä asetan sinun eteesi; valitse yksi niistä, niin minä teen sen sinulle".
13 Niin Gaad meni Daavidin tykö, ilmoitti ja sanoi hänelle: "Tuleeko nälkä seitsemäksi vuodeksi sinun maahasi, vai pakenetko sinä kolme kuukautta vihollisiasi, jotka ajavat sinua takaa, vai tuleeko rutto sinun maahasi kolmeksi päiväksi? Mieti nyt ja katso, mitä minä vastaan hänelle, joka minut lähetti."
14 Daavid vastasi Gaadille: "Minä olen suuressa hädässä. Me tahdomme langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri; ihmisten käsiin minä en tahdo langeta."
15 Niin Herra antoi ruton tulla Israeliin, aamusta alkaen määrättyyn aikaan asti; ja kansaa kuoli Daanista Beersebaan asti seitsemänkymmentä tuhatta miestä.
16 Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuhotaksensa sen, katui Herra sitä pahaa ja sanoi enkelille, joka kansaa tuhosi: "Jo riittää; laske kätesi alas". Ja Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen luona.
17 Mutta nähdessään enkelin surmaavan kansaa sanoi Daavid Herralle: "Katso, minä olen tehnyt syntiä, minä olen tehnyt väärin; mutta nämä minun lampaani, mitä he ovat tehneet? Sattukoon sinun kätesi minuun ja minun isäni perheeseen."
18 Ja Gaad tuli Daavidin tykö samana päivänä ja sanoi hänelle: "Mene ja pystytä Herralle alttari jebusilaisen Araunan puimatantereelle".
19 Niin Daavid meni, Gaadin sanan ja Herran käskyn mukaan.
20 Mutta kun Arauna katsahti ulos ja näki kuninkaan palvelijoineen tulevan luoksensa, meni hän ulos ja kumartui kasvoillensa maahan kuninkaan eteen.
21 Ja Arauna sanoi: "Miksi herrani, kuningas, tulee palvelijansa luo?" Daavid vastasi: "Ostamaan sinulta puimatantereen, rakentaakseni Herralle alttarin, että vitsaus taukoaisi kansasta".
22 Arauna sanoi Daavidille: "Herrani, kuningas, ottakoon ja uhratkoon, mitä hyväksi näkee. Katso, tässä on härät polttouhriksi ja puimaäkeet sekä härkien valjaat haloiksi.
23 Tämän kaiken, kuningas, Arauna antaa kuninkaalle." Ja Arauna sanoi kuninkaalle: "Olkoon Herra, sinun Jumalasi, sinulle suosiollinen".
24 Mutta kuningas sanoi Araunalle: "Ei niin, vaan minä ostan ne sinulta täydestä hinnasta, sillä minä en uhraa Herralleni, Jumalalleni, ilmaiseksi saatuja polttouhreja". Niin Daavid osti puimatantereen ja härät viidelläkymmenellä hopeasekelillä.
25 Ja Daavid rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi polttouhreja ja yhteysuhreja. Niin Herra leppyi maalle, ja vitsaus taukosi Israelista.
2 Samuel 24
New International Version
2 Samuel 24
New International Version
David Enrolls the Fighting Men(A)
24 Again(B) the anger of the Lord burned against Israel,(C) and he incited David against them, saying, “Go and take a census of(D) Israel and Judah.”
2 So the king said to Joab(E) and the army commanders[a] with him, “Go throughout the tribes of Israel from Dan to Beersheba(F) and enroll(G) the fighting men, so that I may know how many there are.”
3 But Joab(H) replied to the king, “May the Lord your God multiply the troops a hundred times over,(I) and may the eyes of my lord the king see it. But why does my lord the king want to do such a thing?”
4 The king’s word, however, overruled Joab and the army commanders; so they left the presence of the king to enroll the fighting men of Israel.
5 After crossing the Jordan, they camped near Aroer,(J) south of the town in the gorge, and then went through Gad and on to Jazer.(K) 6 They went to Gilead and the region of Tahtim Hodshi, and on to Dan Jaan and around toward Sidon.(L) 7 Then they went toward the fortress of Tyre(M) and all the towns of the Hivites(N) and Canaanites. Finally, they went on to Beersheba(O) in the Negev(P) of Judah.
8 After they had gone through the entire land, they came back to Jerusalem at the end of nine months and twenty days.
9 Joab reported the number of the fighting men to the king: In Israel there were eight hundred thousand able-bodied men who could handle a sword, and in Judah five hundred thousand.(Q)
10 David was conscience-stricken(R) after he had counted the fighting men, and he said to the Lord, “I have sinned(S) greatly in what I have done. Now, Lord, I beg you, take away the guilt of your servant. I have done a very foolish thing.(T)”
11 Before David got up the next morning, the word of the Lord had come to Gad(U) the prophet, David’s seer:(V) 12 “Go and tell David, ‘This is what the Lord says: I am giving you three options. Choose one of them for me to carry out against you.’”
13 So Gad went to David and said to him, “Shall there come on you three[b] years of famine(W) in your land? Or three months of fleeing from your enemies while they pursue you? Or three days of plague(X) in your land? Now then, think it over and decide how I should answer the one who sent me.”
14 David said to Gad, “I am in deep distress. Let us fall into the hands of the Lord, for his mercy(Y) is great; but do not let me fall into human hands.”
15 So the Lord sent a plague on Israel from that morning until the end of the time designated, and seventy thousand of the people from Dan to Beersheba died.(Z) 16 When the angel stretched out his hand to destroy Jerusalem, the Lord relented(AA) concerning the disaster and said to the angel who was afflicting the people, “Enough! Withdraw your hand.” The angel of the Lord(AB) was then at the threshing floor of Araunah the Jebusite.
17 When David saw the angel who was striking down the people, he said to the Lord, “I have sinned; I, the shepherd,[c] have done wrong. These are but sheep.(AC) What have they done?(AD) Let your hand fall on me and my family.”(AE)
David Builds an Altar(AF)
18 On that day Gad went to David and said to him, “Go up and build an altar to the Lord on the threshing floor of Araunah(AG) the Jebusite.” 19 So David went up, as the Lord had commanded through Gad. 20 When Araunah looked and saw the king and his officials coming toward him, he went out and bowed down before the king with his face to the ground.
21 Araunah said, “Why has my lord the king come to his servant?”
“To buy your threshing floor,” David answered, “so I can build an altar to the Lord, that the plague on the people may be stopped.”(AH)
22 Araunah said to David, “Let my lord the king take whatever he wishes and offer it up. Here are oxen(AI) for the burnt offering, and here are threshing sledges and ox yokes for the wood. 23 Your Majesty, Araunah[d] gives(AJ) all this to the king.” Araunah also said to him, “May the Lord your God accept you.”
24 But the king replied to Araunah, “No, I insist on paying you for it. I will not sacrifice to the Lord my God burnt offerings that cost me nothing.”(AK)
So David bought the threshing floor and the oxen and paid fifty shekels[e](AL) of silver for them. 25 David built an altar(AM) to the Lord there and sacrificed burnt offerings and fellowship offerings. Then the Lord answered his prayer(AN) in behalf of the land, and the plague on Israel was stopped.
Footnotes
- 2 Samuel 24:2 Septuagint (see also verse 4 and 1 Chron. 21:2); Hebrew Joab the army commander
- 2 Samuel 24:13 Septuagint (see also 1 Chron. 21:12); Hebrew seven
- 2 Samuel 24:17 Dead Sea Scrolls and Septuagint; Masoretic Text does not have the shepherd.
- 2 Samuel 24:23 Some Hebrew manuscripts and Septuagint; most Hebrew manuscripts King Araunah
- 2 Samuel 24:24 That is, about 1 1/4 pounds or about 575 grams
Raamattu 1933/38 (R1933)
New International Version (NIV) 
Holy Bible, New International Version®, NIV® Copyright ©1973, 1978, 1984, 2011 by Biblica, Inc.® Used by permission. All rights reserved worldwide.
NIV Reverse Interlinear Bible: English to Hebrew and English to Greek. Copyright © 2019 by Zondervan.