16 Job vastasi ja sanoi:

² "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.

³ Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?

⁴ Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,

⁵ rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.

⁶ Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?

⁷ Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni

⁸ ja olet minut kukistanut - siitä muka tuli todistaja - ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.

⁹ Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,

¹⁰ he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.

¹¹ Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.

¹² Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;

¹³ hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.

¹⁴ Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

¹⁵ Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.

¹⁶ Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,

¹⁷ vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.

¹⁸ Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!

¹⁹ Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.

²⁰ Ystäväni pitävät minua pilkkanansa - Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,

²¹ että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.

²² Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."