19 Job vastasi ja sanoi:

² "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?

³ Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.

⁴ Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?

⁵ Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?

⁶ Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.

⁷ Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.

⁸ Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.

⁹ Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.

¹⁰ Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.

¹¹ Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.

¹² Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.

¹³ Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.

¹⁴ Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.

¹⁵ Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.

¹⁶ Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.

¹⁷ Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.

¹⁸ Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.

¹⁹ Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.

²⁰ Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.

²¹ Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.

²² Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?

²³ Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,

²⁴ rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!

²⁵ Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

²⁶ Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.

²⁷ Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.

²⁸ Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' - minusta muka löydetään asian juuri -

²⁹ niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."