22 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi.

² Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?

³ Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.

⁴ Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

⁵ Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

⁶ He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

⁷ Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.

⁸ Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

⁹ "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."

¹⁰ Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

¹¹ sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

¹² Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

¹³ Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,

¹⁴ avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

¹⁵ Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.

¹⁶ Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

¹⁷ Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.

¹⁸ Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;

¹⁹ he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.

²⁰ Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.

²¹ Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.

²² Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista - vastaa minulle.

²³ Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

²⁴ Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.

²⁵ Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.

²⁶ Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.

²⁷ Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

²⁸ Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;

²⁹ sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.

³⁰ Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.

³¹ Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.

³² He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.