49 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.

² Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,

³ sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.

⁴ Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.

⁵ Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.

⁶ Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?

⁷ He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.

⁸ Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.

⁹ Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,

¹⁰ että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.

¹¹ Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.

¹² He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.

¹³ Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

¹⁴ Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela.

¹⁵ Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa.

¹⁶ Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.

¹⁷ Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.

¹⁸ Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.

¹⁹ Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,

²⁰ täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.

²¹ Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.