88 Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi.

² Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.

³ Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.

⁴ Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa.

⁵ Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.

⁶ Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.

⁷ Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.

⁸ Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela.

⁹ Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.

¹⁰ Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.

¹¹ Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela.

¹² Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?

¹³ Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?

¹⁴ Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.

¹⁵ Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?

¹⁶ Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.

¹⁷ Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.

¹⁸ Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.

¹⁹ Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.